Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mitä kaikkia herkkuja Suomen luonto tarjoaa aivan jalkojemme juuressa? Minulle luonnossa liikkuminen ja sen antimien kerääminen on aina ollut lähellä sydäntä, tapa yhdistyä juuriimme ja samalla rikastuttaa ruokapöytäämme. Villiyrtit, nuo vaatimattomat mutta voimakkaat kasvit, ovat kokeneet uuden tulemisen keittiöissämme. Ne eivät ole vain trendikäs lisä salaatteihin tai keittoihin, vaan osa rikasta suomalaista ruokaperinnettä, joka tarjoaa ainutlaatuisia makuja ja hyvinvointia edistäviä ominaisuuksia. Lähde mukaan matkalle villiyrttien kiehtovaan maailmaan ja löydä, miten voit tuoda palan puhdasta luontoa ja perinteistä viisautta omaan, moderniin keittiöösi.
Villiyrttien uusi kevät: Perinteestä moderniksi herkuksi
Villiyrttien käyttö ei ole mikään uusi keksintö Suomessa. Jo esi-isämme tunsivat luonnon tarjoamat mahdollisuudet ja hyödynsivät yrttejä niin ravinnoksi, mausteeksi kuin rohdoksiksikin. Muistan omasta lapsuudestani, kuinka mummon kanssa keräsimme nokkosia ja voikukanlehtiä kevään ensimmäisistä versoista. Tämä tieto ja taito ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle, vaikka välillä ehkä hieman unohduksissakin. Nyt, osana laajempaa kiinnostusta paikalliseen, puhtaaseen ja kestävään ruokaan, villiyrtit ovat nousseet uuteen arvoon. Ne nähdään osana uutta pohjoismaista keittiötä, joka korostaa sesonginmukaisuutta ja luonnonläheisyyttä. Monille, kuten vuoden luomukokki 2016 Benjamin Frostellille, innostus syttyi henkilökohtaisista kokemuksista luonnossa, ja pian nämä maut löysivät tiensä huippuravintoloidenkin lautasille. Tämä viherbuumi ei ole vain ohimenevä ilmiö, vaan syvempi arvostuksen osoitus luontoa ja sen tarjoamia, usein ilmaisia, raaka-aineita kohtaan.
Tunnista ja kerää turvallisesti: Avaimet villiyrttien maailmaan
Innostus villiyrttien keräämiseen on ihanaa, mutta on äärimmäisen tärkeää muistaa muutama perusasia ennen kuin suuntaat luontoon keruupussin kanssa. Ensimmäinen ja tärkein sääntö on: kerää vain kasveja, jotka tunnistat sataprosenttisen varmasti! Suomen luonnossa kasvaa myös myrkyllisiä lajeja, jotka saattavat muistuttaa syötäviä yrttejä. Esimerkiksi leinikit voivat erehdyttävästi muistuttaa joitakin syötäviä kasveja. Jos olet epävarma, jätä kasvi keräämättä. Onneksi apua tunnistamiseen on saatavilla. Hyödynnä laadukkaita kasvikirjoja, mobiilisovelluksia tai osallistu vaikkapa Suomen Ladun tai Marttojen järjestämille villiyrttikursseille. Toinen tärkeä seikka on keruupaikan valinta. Vältä teiden varsia (pidä vähintään 50 metrin etäisyys), teollisuusalueita ja lannoitettuja peltoja. Puhtailta alueilta, kuten omalta pihalta (maanomistajan luvalla) tai syvemmältä metsästä kerätyt yrtit ovat turvallisempia ja puhtaampia. Muista myös jokamiehenoikeudet: lehtien, kukkien ja pienten versojen kerääminen on yleensä sallittua, mutta esimerkiksi puiden silmujen, kuusenkerkän tai juurien keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Kerää yrttejä myös kohtuudella, jotta kasvusto säilyy elinvoimaisena tulevinakin vuosina.
Paras keruuaika ja kasvinosien hyödyntäminen
Paras aika useimpien villiyrttien lehtien ja versojen keräämiseen on kevät ja alkukesä, juuri ennen kukintaa. Tällöin kasvit ovat nuoria, mureita ja aromikkaimmillaan. Esimerkiksi nokkonen ja voikukka ovat parhaimmillaan juuri silloin. Kesän edetessä maku voi muuttua kitkerämmäksi tai voimakkaammaksi. Mutta älä huoli, keruukausi ei suinkaan lopu kesään! Esimerkiksi mesiangervon aromi on parhaimmillaan juuri ennen kukintaa ja sen aikana. Syksyllä ja jopa marraskuussa voi vielä löytää aarteita, kun kasvien voima siirtyy juuriin. Kuten Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissa kerrotaan, juurissa voi olla jopa 40% enemmän ravintoaineita syksyllä kuin keväällä. Voikukan, juolavehnän ja nokkosen juuret ovat hyviä vaihtoehtoja aloittelijalle. Muista kuitenkin, että juurien kerääminen vaatii aina maanomistajan luvan.
Monipuoliset maut keittiössä: Nokkosesta mesiangervoon
Suomen luonto tarjoaa uskomattoman kirjon makuja. Aloitetaan tutuimmasta: nokkonen. Tämä monien rikkaruohona pitämä kasvi on todellinen superfood, täynnä rautaa ja vitamiineja. Se sopii pinaatin tavoin keittoihin, muhennoksiin, lettuihin ja piirakoihin. Kokeile valmistaa siitä herkullista pestoa tai kuivata teeksi. Entäpä voikukka? Sen nuoret lehdet tuovat salaattiin piristävää karvautta, kukista voi tehdä simaa tai marmeladia, ja paahdetusta juuresta saa kahvinkorviketta. Vuohenputki, toinen yleinen ‘rikkaruoho’, on maultaan miedon porkkanainen tai sellerimäinen ja sopii erinomaisesti salaatteihin, keittoihin tai vaikkapa pestoksi leivän päälle, kuten IHME Helsingin Maaleipä-haasteessa ehdotetaan. Kokeile myös suolaheinää, jonka kirpeä maku raikastaa salaatit ja kastikkeet, tai ketunleipää (käenkaalia), joka tuo metsäisen, sitruunaisen vivahteen annoksiin. Mesiangervo hurmaa makealla tuoksullaan ja sopii erityisesti jälkiruokien ja juomien maustamiseen – muista kuitenkin hiostaa lehdet ennen käyttöä teenä. Pihlajan nuoret lehdet taas yllättävät karvasmantelisella aromillaan teenä tai taikinoissa.
Villiyrtit mausteina ja säilönnässä
Villiyrtit eivät ole vain pääraaka-aineita, vaan ne toimivat myös erinomaisina mausteina. Voit korvata monet tutut yrtit kotimaisilla villivaihtoehdoilla. Kokeile siankärsämöä rosmariinin tapaan kalan tai juuresten kanssa, tai litulaukkaa tuomaan valkosipulista potkua. Helppo tapa aloittaa on valmistaa omaa yrttisuolaa: sekoita kuivattuja, hienonnettuja villiyrttejä laadukkaaseen suolaan. PUR-kaupan vinkkien mukaisesti voit luoda uniikkeja sekoituksia eri yrteistä. Muista, että kuivattu yrtti on tuoretta voimakkaampi, joten aloita maustaminen varovasti. Jotta saisit nauttia villiyrttien mausta ympäri vuoden, säilöntä on avainasemassa. Kuivaaminen on energiatehokas ja helppo tapa: ripusta yrtit ilmavasti tai levitä ne sanomalehden päälle kuivumaan. Säilytä kuivatut yrtit ilmatiiviissä purkissa valolta suojattuna. Myös pakastaminen tai öljyyn säilöminen ovat hyviä vaihtoehtoja. Pikkelöimällä voit loihtia vaikkapa voikukannupuista herkullisia ‘kapriksia’.
Villiyrtit osana laajempaa luonnon antimien kirjoa
Kun puhumme luonnon hyödyntämisestä keittiössä, emme voi unohtaa marjoja ja sieniä, jotka ovat olennainen osa suomalaista ruokakulttuuria ja ruokaa suoraan Suomen luonnosta. Marjat, kuten mustikka, puolukka ja lakka, ovat ylivoimaisesti suosituin villikasviryhmä. Niitä käytetään sellaisenaan, hilloina, mehuina, piirakoissa ja puuroissa. Ne ovat todellisia superfoodeja, täynnä vitamiineja ja antioksidantteja. Sienet, kuten kantarellit ja tatit, tuovat syksyiseen ruokapöytään maanläheisiä, täyteläisiä makuja. Villiyrtit täydentävät tätä palettia upeasti omilla ainutlaatuisilla aromeillaan ja ravintoarvoillaan. Kivikauden ruokavaliota jäljittelevässä kokeilussakin villiyrtit, marjat ja sienet olivat keskeisessä roolissa lihan ohella, osoittaen niiden historiallisen merkityksen. Villiyrtit ovat siis osa laajempaa kokonaisuutta, jossa hyödynnämme luonnon monipuolisuutta kestävällä tavalla.
Teehetki luonnon helmassa: Villiyrtit juomina
Yksi helpoimmista ja perinteisimmistä tavoista nauttia villiyrteistä on valmistaa niistä teetä eli yrttihauduketta. Monilla yrteillä, kuten nokkosella, vadelmanlehdellä, mustaherukanlehdellä ja piparmintulla, on pitkät perinteet kansanlääkinnässä, mutta ne maistuvat herkullisilta ihan sellaisenaankin. Kuten Minska-blogissa todetaan, villiyrttitee on vihreä valinta: sen hiili- ja vesijalanjälki on pieni verrattuna tuontiteelaatuihin. Kerää yrtit puhtaasta paikasta, kuivata ne huolellisesti ja säilytä ilmatiiviisti. Voit tehdä omia sekoituksia tai kokeilla valmiita, kuten Yrttipajan teesarjan vaihtoehtoja. Muista hauduttaa yrttiteetä riittävän pitkään (yleensä 5-10 minuuttia) kannen alla, jotta aromit ja vaikuttavat aineet liukenevat veteen. Kokeile myös jääteenä – täydellinen kesäjuoma!
Rohkeasti kokeillen kohti uusia makuelämyksiä
Villiyrttien maailma on loputtoman kiehtova ja palkitseva. Se kutsuu meitä hidastamaan tahtia, tarkkailemaan luontoa ympärillämme ja löytämään uusia makuja sieltä, mistä vähiten odotamme. Älä pelkää kokeilla! Aloita tutuista ja turvallisista lajeista, kuten nokkosesta ja voikukasta, ja laajenna repertuaariasi vähitellen opiskelun ja kokemuksen kautta. Pienikin määrä villiyrttejä voi tuoda ateriaan aivan uudenlaista syvyyttä ja raikkautta. Ne ovat paitsi herkullisia ja terveellisiä, myös tapa kunnioittaa perinteitä ja luoda samalla jotain uutta ja jännittävää omaan keittiöön. Joten seuraavalla kerralla, kun liikut luonnossa tai katsot omaa pihaasi, pidä silmät auki – saatat löytää seuraavan ateriasi salaisen ainesosan aivan nenäsi edestä.